Kultaiset muistelot.

Mä haluaisin että kaikki blogiin kirjottajat laittais yhden kultaisen muiston edellisten vuosien Jamboreista. Joku kiva kommellus tai kommervenkki joka erityisesti jäänyt mieleen. Semmoinen hupaisa juttu jota voi sitten jälkikasvulle muistella?

Itse voisin aloittaa tämän muistelo-osion kirjoittamalla kauniina suvi-iltana tapahtuneesta kalaretkestä niin kuin minä sen muistan. En valitettavasti muista kyseisen jamboreen järjestysnumeroa, mutta alkuaikojen kommelluksiahan tämä on.

Saunaa oltiin lämmittämässä luultavasti toista löylykierrosta varten, koska ulkona alkoi jo hämärtää... Kai... Vai.. Ööh.. En muista mihin kellonaikaan tämä tapahtui. Saattoi se olla vielä päivääkin.

Kalastusalus oli lastattu kahdella airolla, Isä Mäkisella, Konsta Väätäisellä ja oluella. Taisipa siellä kopassa votunkiakin olla pullojen väleihin sujautettuna. Muista osallistujista en tiedä. Kai ne pojat kaksin lähtivät matkaan. Ainakin palasivat kaksin, eikä minun laskujen mukaan Ahti ole vielä veroansa mökkireissuilla vaatinut.

No pojat nohevina kalamiehinä lähtivät suurin odotuksin ja rehvakkain elkein pietarin kalansaaliin toivossa.

Ilmeisesti usko omiin taitoihin oli jossain vaiheessa kalaretkeä unohtunut, mutta nokkeluus ei. Pojathan päättivät tyhjentää koko Jortaanin lähirantojen katiskat. Siinäpä sitä sitten olikin ahven poikineen. Kovasti olutta nauttineina herrasmiehet saapuivat satamaan, jossa loppumetreillä venekin pääsi keikkaamaan.
No siitähän sitten Mäyrä vaan järveen ja kellit vettä viistäen haavilla abborret rantakivikosta uudestaan rysään.

Kaloja olikin aimo mälli. Pantse ja Sauce päättivät tottakai kokeneempina kalakalleina ettei kaloja aleta lokeille syöttää, vaan niistä tehdään ihan oikeaa ruokaa. Kyllä siinä ärräpäät lenteli ja väkijuomaa kuluikin kun kalasia fileerattiin oikein urakalla.

Vaan annas olla kun "tuoreen" kalantuoksun hullaannuttama allekirjoittanut ei malttanutkaan odottaa loimuttamisen alkamista vaan meni ja popsi poskeensa kalanpojan jo ennen kypsentämistä.
No huono olohan siitä. Eikai sitä viksumpaakaan paikkaa ollut voida pahoin kuin tuo samainen ämpäri, jossa kovalla vaivalla fileeratut ahvenat olivat.

Eli kalareissusta jäi sitten vain lopputulokseksi pienoinen jortikka otsassa, joka kyllä näin ajansaatossa on kadonnut ja muuttunut oikein hupaisaksi muistoksi.